7-9-vuotias

Eka–tokaluokkalainen lapsi on usein seesteinen, sopeutuva, yhteistyökykyinen, innokas ja nopea oppimaan uutta. Hän voi kuitenkin olla ajoittain vanhempaan takertuva, uhmakas ja tarvita vanhemman erityistä huomiota ja tukea uusissa haasteissa. Välillä lapsi haluaa olla iso ja itsenäinen, välillä taas käpertyä vanhemman syliin.

Fyysinen kehitys:

Kouluiässä lapsi muuttuu ulkomuodoltaan. Hampaat vaihtuvat maitohampaista pysyviin hampaisiin, lapsenomainen pyöreys häviää ja vartalon mittasuhteet muuttuvat: lapsen pää on kokonaispituuteen verrattuna pienempi kuin pikkulapsena ja raajat kasvavat pitkiksi ja hoikiksi. Ekaluokkalainen lapsi onkin usein ulkomuodoltaan varsamainen. Koulun aloittamisen aikoihin, 6–8 vuoden iässä, useiden lasten pituuskasvu nopeutuu tilapäisesti. Muuten lapsen pituuskasvu on alakouluvuosina tasaista ja hitaampaa kuin aiemmin. Pituutta tulee vuodessa lisää n. 2–5 cm ja painoa n. 2–3 kg. Lasten väliset kokoerot voivat olla suuria. Luokan pisimmällä ja lyhimmällä voi olla pituudessa eroa jopa 20 cm. Lapsi, joka on ollut leikki-iässä ikäänsä nähden pitkä, pysyy usein kouluiänkin pitkänä ja lyhyt lyhyenä. Pienen koululaisen hiessä voi jo tuntua pistävää hajua. Apua on kainaloiden päivittäisestä pesusta saippualla ja tarvittaessa miedosta deodorantista.

Liikunnallinen kehitys:

Ensimmäisinä kouluvuosinaan lapsi on yleensä liikunnallisesti taitava ja aktiivinen. Lihasvoima lisääntyy ja lapsi hallitsee kehoaan entistä paremmin. Uusia taitoja on aiempaa helpompaa oppia ja hioa vanhoja taitoja. Uudenlaisten taitojen oppiminen ja onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsetuntoa. Hän ajaa pyörällä, kiipeilee, juoksee, hyppii, hiihtää ja luistelee. Lapsi voi olla myös huimapäinen ja uhkarohkea liikkuja. Tämän ikäiselle voi olla vielä vieras ajatus, että hän voisi itse vahingoittua. Tytöt ja pojat eivät vielä suuresti eroa toisistaan voimassa tai nopeudessa. Liikuntataitojen kehittyminen luo pohjaa esim. palloilu-, voimistelu, tanssi- ja uimataidoille. Osa lapsista haluaakin hakeutua liikuntaharrastuksiin ja seuratoimintaan. Mikään välttämättömyys ei ohjattu harrastustoiminta kuitenkaan ole. Leikinomainen, omaehtoinen liikunta omassa arjessa riittää mainiosti. Liian kilpailumielinen valmennus tai tiukka harrastusaikataulu on liian rankkaa ja voi viedä liikunnasta ilon. Lapsi tekee tässä iässä paljon asioita miellyttääkseen vanhempiansa eikä välttämättä pysty arvioimaan omaa jaksamistaan ja kykyjään. Erilaisten harrastusten pitäisi aina pohjautua lapsen omaan haluun, innostukseen ja mielenkiintoon. Vanhemman tehtävä on arvioida muodostuuko lapsen viikko-ohjelma liian rankaksi. Lapsi tarvitsee vielä reilusti aikaa leikille, levolle ja vapaalle touhuilulle. Lapsen sorminäppäryys sekä silmän ja käden yhteistoiminta eli ns. hienomotoriset taidot kehittyvät. Ne luovat entistä parempaa pohjaa mm. piirtämiselle, kirjoittamiselle, askartelulle tai soittimen soittamiselle. Lasten taipumukset ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat: yksi nauttii enemmän liikkumisesta, toinen piirtämisestä. Perinnölliset taipumukset luovat raameja sille, mitä lapsi oppii helpoimmin ja mistä hän on kiinnostunut. Suuri merkitys on kuitenkin myös motivaatiolla ja ympäristön tarjoamilla esimerkeillä, virikkeillä ja tuella.